Kerroin elokuun puolivälissä siitä, miten Mesta on huomaamattani muuttunut takkupesäkkeeksi luonnonvesissä uimisen seurauksena (linkki). Ero luonnonvesiuintien ja koirauimalauintien välillä tulee siitä, että uimalassa uinnin päätteeksi föönataan ja puunataan koira puolikuivaksi, luonnonvesiuintien päätteeksi heitän kylpytakin niskaan ja kuivakoot keskenään, joillain kerroilla olen hitaimmin kuivuvia paikkoja vähäsen föönaillut. Pohdin myös sitä, että olisiko kastrointi voinut aiheuttaa tämän uimatakkuuntumisen, mutta toisaalta minulla ei ollut kokemusta Mestasta uimassa ennen kastrointia, koska viime kesä oli ensimmäinen, jolloin se kävi uimassa.
Tämä kesäinen uimistakkuongelma olisi vielä ollut ihan ok jatkossakin, mutta näyttää pahasti siltä, että kyseessä nimenomaan on kastroinnin ja sitä seuranneen hormonituotannon muutoksen aiheuttama hormonihirviöturkki. Takkuuntuminen ei nimittäin loppunut uimakauden loputtua vaan turkki takkuaa ja takkuaa ja takkuaa aina kostuessaan ja mitäpä muutakaan tämä syksy on ollut kuin kosteaa ja kosteaa ja kosteaa. En ehdi harjata Mestaa samaa tahtia kuin uusia takkuja tulee, ja toisaalta kun ne takut tulevat ulkoillessa mahanalusen ja jalkakarvojen kastuttua, niin märkää ja likaista turkkia ei voi edes oikein harjata, vaan pitäisi käyttää koira pesulla, föönauksessa ja sitten harjailla puhdas ja kuiva turkki, jolloin takkuja ei tule. Ihan kauhea homma ottaen huomioon, että yksi syy rotuvalintaani on turkinhoidon helppous.
Oikeanlaisessa lapinkoiran turkissa ei lumi paakkunnu eikä turkki takkuunnu, ja kuratkin varisee kuivuessaan itsekseen pois. Näin Mestallakin ennen pääpiirteittäin oli. Mutta mitäpä tekee Mestan hormoniturkki takkuuntumisen lisäksi? No tietenkin imaisee kaikki kurat sisäänsä, joten enää ei voi jättää kuraista koiraa eteiseen kuivumaan vaan on pakko käyttää se suihkun kautta. Jos olisin tiennyt, että turkista tulee kastroinnin myötä näin kauhean työläs, olisin miettinyt leikkauttamista muutaman kerran enemmän. Allu-vainaallahan ei turkki kastroinnin jälkeenkään kyllä ollut mistään kauhugalleriasta, pituutta vain tuli vähän lisää ja lumi alkoi tarttua tassuihin, mutta siinä se, mutta toisin on nyt Mestan laita. Alan ymmärtää isääni, joka aina sanoo, että kyllä hän Vallua (isän lapinkoira, kastroitu sekin) harjaa, vaikka aina tavatessamme löydänkin siitä takkuja.
Jos joku vähemmän kaunis päivä blogiini ilmestyy kuvia klaniksi ajellusta lapinkoirasta, tiedätte, mistä on kyse...
Nala on kans pakko viedä suihkun kautta, jos tie on märkä. Riittää tavan remmilenkki ja se rapa on ihossa asti. Nutu kulki sterkattunakin samat lenkit, sille riitti pyyhekuivaus ja pyyhe oli lähes puhdas sen jäiltä. Nalan kohdalla pyyhe näyttää kuralammikossa uitetulta ja koira on ihan rapainen. Ongelma oli sillä jo ennen sterkkaa, mutta taustalla on se kilpirauhasen vajaatoiminta. Sterkan jälkeen turkki ei vaihtunut kolmeen vuoteen, vaan vasta kilpparilääkkeiden aloituksen jälkeen eka karvanlähtö ja nykyään se on karvanlähtöinen tuppokasa 24/7/365.
VastaaPoistaHarkitsen alkaa pukea Mestan kurapukuun. Ostin sellaisen joskus kauan kauan sitten Allulle "huvin vuoksi", mutta ei tullut montaa kertaa käytettyä, kun ei kumminkaan tarvetta ollut - ja lisäksi pukeminen/riisuminen vei turhaa aikaa ja sit piti kuitenkin puku pestä, vaikka koiraa ei tarvinnut oli sillä puku tai ei. Mut ehkä Mestan kanssa se nyt maksaisi vaivan, kun puku on kuitenkin helpompi huuhtaista kuin koira, joka pitää sit vielä harjatakin.
PoistaHöh, onpa kurjaa, että turkki on menettänyt hyvät ominaisuutensa. Artulle ei niin käynyt, mutta karvakin on parisenttinen siili, joten siitä ei helpolla takkuja saa aikaan :D Mutta kiiltokin on säilynyt, jopa parantunut siitä, mitä se oli pahimpien iho-ongelmien aikaan.
VastaaPoistaToivotaan, että löytäisit jonkin lisäravinteen, öljyn tai turkin hoitoaineen, joka auttaisi vähän asiaa. Varsinkin sitten, kun lapinkoiran varmasti rakastamat lumikelit alkaa, ettei tarvi ihan lumipaakkuna seisoskella hangessa pyörähtelyn jälkeen.
Joo tämä oli kyllä odottamaton ja ikävä sivuvaikutus, yleensä kuulee puhuttavan vain karvamäärän lisääntymisestä ja karvanvaihdon heikentymisestä. Artun onni, että hällä on niin lyhyt turkki. :) Mutta kääks, eipä tullut tuo kauhukuva mieleen vielä, että lumenkin tarttuminen turkkiin lisääntyisi. Sit ollaan kyllä pulassa. :O
Poista