Hyvä paha paimenkoira

Oli tänä vuonna vähän niin kuin tarkoitus pitää paimennuksesta välivuosi (ellei jopa jättää se laji kokonaan sikseen), mutta Mestan isän omistaja houkutteli meidät osallistumaan paimennuskokeiden 1-luokkaan. Pakkohan sitä oli sitten käydä edes yhden kerran ennen koetta kokeilemassa, miten paimennukset sujuvat kahdeksan kuukauden tauon jäljiltä. Eipä jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa. Koira kävi kuumana, minä kävin kuumana, koira oli korvaton ja minä olin järjetön - ihan sellainen peruskiva soppa siis. Saatiin jotenkin ihmeen kaupalla silti rämmittyä 1-luokan radan tehtävät läpi, mutta mikään kaunis suoritus se ei todellakaan ollut.

Heti seuraavana päivänä käväistiin ottamassa uusintakierros. Minä yritin olla rauhallisuuden ja järkevyyden perikuva siinä jotenkin onnistuenkin. Mesta vain ei pitänyt toimintasuunnitelmasta, jossa sen ei annettukaan enää tehdä, mitä se haluaa, eli juosta lampaita ympärijaympärijaympäri, joten koiraherra päätti sitten olla tekemättä mitään. Tässäpä kivat lähtökohdat kokeelle, että otetaanko koira, joka tekee mitä haluaa, vai koira, joka ei tee mitään. Lisäksi Mesta tuli lampaanpuskemaksi ja pelkäsin, että loukkasikohan se oikein siinä itsensä, mutta vaikutti olevan kunnossa. Sattui niin hyvin, että koirien luottohuoltajalle oli juuri tullut seuraavalle aamupäivälle aika vapaaksi, joten saatiin Mesta oiottua samantien. Muuten se olisikin jonkun ajan päästä ollut aikamoisella juntturalla.

Päästiin vielä parin viikon päästä ottamaan kolmaskin erä ennen koetta kolmikolla minä, Mesta ja lampaat. Ennakko-odotukseni eivät todellakaan olleet korkealla ja harkitsinkin jo tämän viimeisen treenin sekä koko koeosallistumisen perumista, kun sopivasti kuntonyrkkeilyä testatessa loukkasin vasemman käteni ranteenikin, ja lisäksi menin vielä liukastumaan kuralammikossa (kaikkea näköjään voi sattua...) kaatuen komeasti pitkin pituuttani vasemmalle kyljelleni ja olen lonkasta olkapäähän asti selkää myöden ruhjeilla ja varmaan osin revähdyksilläkin, ja näistä johtuen osittain liike- ja toimintakykyrajoitteinen.

Onneksi en jättänyt treenejä väliin, sillä tehtiin meidän tasoon nähden ihan täydellinen ja siisti 1-luokan ratasuoritus! Se sisältää siis lampaiden poisoton häkistä, kuljetusta käännöksineen, laidunnukseen pysähtymisen, lampaan kiinnioton, lauman pysäytyksen ja takaisin häkityksen. Mesta oli kivasti kuulolla, rauhallinen (mutta silti tarvittaessa vauhdikas), käytti työälyä (eikä vain juossut menemään) ja tehtiin oikeasti yhdessä hommia. Jäi aivan tosi hyvä fiilis ja vaikka kokeessa sattuisi menemään miten huonosti, niin tiedän, että kyllä me ainakin joskus on kuitenkin tämä homma osattu kunnialla hoitaa.

Kotimatkalla näkyi kaksoissateenkaari. Toivottavasti se ennustaa hyvää.