sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Humps!

Selailin koirien kuvia alkuvuodelta ja tuli vastaan tämä kuvasarja, jota en ollut täällä vielä julkaissut. Helmikuulla oltiin käyty kävelemässä osittaisilla kantohangilla pitkin peltoja ja paluumatkalla Mesta hyppäsi vauhdilla yli yhdestä ojasta. Vauhditon hyppy paikoiltaan takaisinpäin ei vain käynyt enää yhtä ketterästi ja Mestan päästyä kapuamaan ojan reunalta ylös, sain minä kuulla kunniani, kun olin asettanut pienen ja viattoman lapinkoiran näin tyhmän tehtävän eteen.





Piti muuten kokeilla googlettaa tuo otsikkona ollut sana "humps", jos löytyisi jotain blogiin sopivaa. Jo heti ensimmäinen osuma tarjosi seuraavaa: "Humps on pieni, pyöreä ja pörröinen otus, joka asuu kerrostalossa äitinsä ja isänsä kanssa. Samassa talossa asuvat myös parhaat ystävät Valto ja Luna. Utelias Humps tutkii mielellään maailmaa ystäviensä kanssa. Yhdessä käydään eväsretkellä, maalataan, perustetaan orkesteri, kiivetään vuorelle ja etsitään aarrekartta." Sehän oli oikein osuvasti sanottu, melkein kuin olisi Mestaa kuvailtu.

6 kommenttia:

  1. Joutaakin antaa palautetta tuollaisesta tehtävästä! :D
    Muistui mieleen yksi peltoretki lumikenkäillen nyt jo edesmenneen Roosa-lapinkoiran ollessa pentuna. Roosa hyppelehti siellä täällä, mutta pysyi koko ajan mukana. Yhtäkkiä pentua ei näkynytkään, mutta arvelin sen tonkivan omiaan jossain lähistöllä ja jatkoin matkaa. Yhtäkkiä takaa kuuluikin karmeaa valitusta ja kiljumista. Kiirehdin juoksujalkaa takaisin päin ja näin, että Roosa olikin pudonnut lumiseen ojaan, jossa virtasi vettä lumen alla. Ei muuta kuin kiireesti niskavilloista hätääntynyt pentu ylös ja kotiin lämmittelemään. Onneksi koira tajusi kiljaista hädissään, kun ei päässytkään itse ylös, niin löytyi nopeasti ja helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sait pentu-Roosan nopsaan ojasta pois. :) Meilläkin juuri tuolla kuvien peltolenkillä meinasi käydä köpelösti, kun parin pellon välistä kulkikin iso laskuoja eikä sitä huomannut kuin ihan vasta vierestä. Toinen koirista oli jo kuikuilemassa reunalla, kun tallustelin siihen itsekin ja ehdin onneksi käskeä pois. Sieltä ei olisi saanut koiraa pois ilman apujoukkoja/-välineitä.

      Poista
  2. Hihi. Hassu! Luulisi lappalaisen tietävän, että se rakastettu lumi voi olla petollista. ;)

    VastaaPoista
  3. Voi humps sentään, mitä maailman epäreiluutta pieni Mestalainen joutui kokemaan. Viimeisessä kuvassa loukkaantumisen (henkisen) aste tulee hyvin esille. Ja keskimmäistäkin kuvaa katsomalla fiilikset on helppo aistia =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä kuvissa pätee se vanha sanonta, että kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa. :)

      Poista