Lumes osallistui HTM voittajaluokkaan uudella musalla harjoitusmielessä viikkoa näiden kisojen jälkeen olevia Pohjoismaiden mestaruuskilpailuja varten. Meidän ohjelman uusi aloitus oli nukkumassa oleminen. Alkuun epäilin, että niinköhän Lumes malttaa tällaiseen aloitusasentoon keskittyä, mutta jo harjoitellessa tämä oli ihan mieleinen juttu Lumekselle. Näissä kisoissakin Lumes pysyi aivan ihailtavan rauhallisesti kyljellään, vaikka jonkin teknisen häiriön vuoksi meidän musa ei meinannut alkaa ollenkaan soida ja kun alkoi, oli ensin ihan liian hiljaisella, ja jouduttiin odottelemaan kylkimakuulla valtavan pitkältä tuntuneen ajan verran. Kun musiikki lopulta alkoi soimaan, olivat ajatukseni ehtineet pyöriä jo niin monta kertaa mallilla "miksi se ei jo soi", että koko ohjelman ajan oli keskittymisen sijaan kiireinen ja vähän hassu olo, ja tunne, että ihan ei nyt mene niin kuin pitäisi. Lumes on kuitenkin ollut aina tasaisen varma suorittaja ja porskuttanut omat hommansa läpi tarkasti ja iloisesti tasonsa mukaan - niin tänäänkin. Lumes onkin ihan paras kisakaveri, sen kanssa on aina nautinto olla kehässä, vaikka en noin muutoin esiintymisestä kyllä tykkää yhtään.
Lumeksen pisteet olivat 167,33 (tekninen laatu 84,33 ja taiteellinen vaikutelma 83), joilla se voitti sekä oman luokkansa että rotumestiksien voittajaluokan mestaruuden ja sai lisäksi kolmannen koiratanssisertinsä. Mestan isän omistaja oli kisoissa kuvaamassa ja näistä kaikista kisojen ihanista kuvista hälle kiitos! En osannut päättää, minkä palkintoposekuvan tähän laittaisin, kun tykkään niistä kaikista, joten päädyin laittamaan sitten ne kaikki, kun jokaisessa kuitenkin on jokin oma jujunsa.
Mesta osallistui ensimmäistä kertaa freestylen avoimeen luokkaan, johon oltiin hieman pidennetty meidän alokasluokan ohjelmaa. Kesäkuinen alokasluokan kisahan meni Mestalla tosi hyvin ja oltiin saatu nyt tähän harjoiteltua vielä pari uuttakin temppua. Mesta vain ei ollutkaan tällä kertaa parhaimmassa työvireessään, jonka myötä sain todeta, että mikä sopii yhdelle ei tosiaan välttämättä sovikaan toiselle, oli sitten kyse kuinka hyvästä ideasta tahansa. Lumeksellahan on ihan ensimmäisistä koiratanssikisoista asti ollut aina etäpalkkana ruokarasia ja sen toimiessa Lumeksella hyvin, otin luonnollisesti saman käyttöön Mestallakin sen alettua kisaamaan tanssissa.
Nämä kisat olivat ensimmäiset, joissa Mesta muisti etäpalkan olemassaolon. Homma vain meni vähäsen pilalle, kun siinä, missä Lumes saa vain lisää intoa tekemiseen etäpalkalle pääsyä odottaessaan, niin Mestalle se toikin negatiivista turhaumaa. Lumes on asenteella "joko, joko, joko nyt" ja Mesta oli "eikö vieläkään, eikö oikeasti vieläkään, eikö vieläkään", ja se ne näkyi työskentelyssä. Mesta siis kyllä suoritti liikkeitään ja oli paikoin hyvinkin vauhdikas, mutta jatkuva valmiustila palkalle syöksymistä varten aiheutti liikkeisiin epätarkkuutta ja paikoin olemukseen selvästi tylsistynyttä "eikö ihan oikeasti vieläkään" ilmettä. Olen toki harjoitellessa käyttänyt etäpalkkaa hyvin useinkin, ja sama mieliala on toki ollut näkyvissä niissäkin kuin nyt kisoissa, mutta treenitilanteessa siihen on pystynyt puuttumaan ja saanut koiran asenteen takaisin hyväksi. Kisatilanteessa en pystynyt tekemään mitään asian korjaamiseksi ja sen vuoksi meidän ohjelma olikin paikoin aika lailla säätämistä. Seuraavissa Mestan koiratanssikisoissa taidan kokeilla etäpalkan jättämistä pois ja sen sijaan namittaa Mestan kehän reunalle asti.
Tässä kisapalkkauksia pohtiessa tuli kyllä myös sekin mieleen, että menihän Lumeksellakin kevään freestyle-kisa vähän säntäilyksi etäpalkan takia, että eipä sinänsä ihme, että Mestalla on nyt samaa. Freestylessä temppua tempun perään tehdessä pakkaa on paljon vaikeampi saada pidettyä kasassa kuin HTM-ohjelmassa, jossa koira seuraa lähes koko esityksen ajan aivan ohjaajan vieressä mukana.
Mestan pisteet olivat 160,34 (tekninen laatu 79,67 ja taiteellinen vaikutelma 80,67), joilla se sijoittui luokassaan kolmanneksi ja rotumestiksien avoimen luokan kakkoseksi. Mestasta ei tullut otettua omaa poseerauskuvaa kisapaikalla eikä edes kotona palkintojensa kanssa, mutta pikaräpsäisin nyt pari otosta, että saadaan viimein taltioitua Mestakin ruusukkeensa kanssa samaan kuvaan.
Loppuun vielä herkkujenjakokuva ulkoa, kun käytiin ottamassa ryhmäkuvat kisojen lappalaiskoiraosallistujista sekä rotuedustuskuva, jossa yksi kipale kustakin kolmesta lappalaisrodusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti