sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Laatikkoleikki ja ilmastoitu pipo


Koirat saivat jouluviikolla lähetyksen DreamPetStoren Koirapalvelu Origosta. Kymmenen kappaleen Naturis Fresh Meat Kana-laatikosta riittää niille nameja paloiteltaviksi mahdollisesti jopa koko tulevaksi vuodeksi. Ei tarvitse enää huolehtia, että loppuvatko namit kesken, ja kelpaavathan nämä vaikka ihan reissunpäälle ruuaksikin - siihen tarkoitukseen ne kai alunperin on valmistettukin, kunnes joku keksi markkinoida niitä käteviksi käyttää nameinakin. Lisäherkuiksi ostin vielä 200g Rahulan Rehun nauhan keuhkoa.

Päätin hyödyntää pahvilaatikoista suuremman laatikkoleikkiin koirien kanssa. Laatikkoleikkiä suositellaan monesti käytettävän opettaessa koiralle naksutinkoulutuksessa ideana olevaa käytöksen tarjoamista sekä opetellessa itse naksuttimen käyttöä. Tällaisessa laatikkoleikissä vahvistetaan ihan kaikkea koiran laatikkoa kohtaan tarjoamaa käytöstä. Tein itse kuitenkin tällä kertaa koirille vähän vaativamman version, kun sekä Lumeksella että Mestalla jo on omat ennakko-odotuksensa siitä, mitä niiden pitäisi laatikolla tehdä. Ne ovat tehneet paljon kohdetyöskentelyä, jossa mennään kohteen päälle tai sisään, joten oli luonnollista, että sitä tarjottiin tälläkin kertaa. Jotta ne joutuisivat vähän miettimään ja antaa aivojensa raksuttaa, pidin välillä aika suuriakin taukoa naksautusten välillä ja vaihdoin kriteereitä, kun tässä ei nyt opeteltu mitään uutta juttua vaan huvin vuoksi puuhasteltiin. Hyvin kumpikin jatkoi tekemistä, vaikka joka kohdassa namia ja naksautusta ei tullutkaan jatkuvalla syötöllä, ja tavoite nimenomaan olikin vähän haastaa niiden aktiiviisuutta ja olla luovuttamatta, vaikka kaikki jutut mitä tekee ei naksautusta ja namia toisikaan.


Mesta löysi viime talvena tienpenkasta pipon. Laitettiin pipo aurauskepin nokkaan keikkumaan, josko sitä joku sattuisi kaipailemaan. Koirat olisivat joka lenkillä halunneet ohikulkiessaan napata pipon mukaansa, joten kun se vielä reilun viikonkin kuluttua roikkui edelleen samassa aurauskepissä, annoin Mestan kantaa pipon kotiin. Pipo pääsi ahkeriin pihaleikkeihin mukaan, milloin sitä kaivettiin esiin lumen alta, milloin taas juostiin likomärkä pipo suussa pitkin pihaa ja toisinaan oltiin harmistuneita kivikovaksi jäätyneestä piposta. Vähitellen ennen niin lämmittävään pipoon alkoi kertyä ilmastointireikiä ja nykyään se onkin oikein erinomaisesti ilmastoitua mallia - mistä lie johtuu.





4 kommenttia:

  1. Meillä tehtiin sama peliliike ja tilattiin laatikollinen Naturista palkaksi tulevalle vuodelle. Ihanan aktiivista laatikon kanssa puuhastelua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on sitten sekä teillä että meillä naminostohuolet tälle vuodelle kuitattu. :)

      Poista
  2. Mikäs kumma se noissa pipoissa ja villasukissa viehättääkään! :) Todellisen aarteen ovat kyllä saaneet. Hih. Hitto, kun en ole tullut ajatelleeksi koskaan pahvilaatikon hyödyllisyyttä. Kuinka monta laatikkoa onkin tullut nakattua keräykseen hyödyntämättä! Täytyy laittaa korvan taakse.
    (Ja ei-niin-merkityksellinen-nippelitieto: Koirapalvelu Origon omistaja on lunnikoirakasvattaja. ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, vai lunnikoirayhteyksiä. :D Saat takaisinkin päin palasen nippelitietoa: Lumeksen isänisä on sama kuin Origon etusivun kuvassa olevan lapinkoiran isä. :)

      Poista