Hurttahuumoria 3 - koiran hankkimista suunnittelevan harjoitusohjelma

Harjoitusohjelma 1

Kaada kylmää omenamehua matolle ja lattialle. Kävele sitten avojaloin pimeässä. (En kyllä muista, että olisin koskaan astunut pissalammikkoon, oksennuksiin kylläkin.)

Pidä jaloissa sukkia, joihin olet tehnyt reikiä tehosekoittimella. (Meillä ei ole koirat harrastaneet sukkien rei´ittämistä, harvoin niitä tosin niiden ulottuvilla onkaan.)

Mene ulos kaatosateeseen heti herättyäsi, kävele kuraista tietä ja hoe: "Hyvä poika, pissi ja kaki pian." (Onni on oma piha, ei ole pakko itse mennä ulos heti herättyään.)

Peitä kaikki parhaat vaatteesi koirankarvalla, vaaleat tummalla ja tummat vaalealla. (Kyllähän niitä koirankarvoja kieltämättä taitaa olla joka ikisessä vaatekappaleessa edes jonkun verran, vaikka miten yrittäisi katsoa oikeasti siistit vaatteet päälleen.)

Juokse avojaloin lumisateessa sulkemaan portti. (Onni on koirat, jotka ei karkaa avonaisesta portista samantien sellaisen nähdessään.)

Kaada lattialle puhtaat, silitetyt vaatteet. (Ei meillä kyllä koirat tee tällaista.)

Heitä käytettyjä alusvaatteita pitkin lattioita, kun teille tulee vieraita. (Ei meillä kyllä ole koirat koskaan alusvaatteitakaan riepotellut.)

Hyppää lempituolistasi juuri ennen elokuvan tai urheiluohjelman loppuratkaisua ja juokse avaamaan ulko-ovi. (No pentujen kanssa joo joskus on pitänyt kiirellä päästää ulos, mutta itselleni tulee enemmänkin mieleen oksentamista edeltävä yökkäysääni ja miten nopeasti sellaisen kuulleessaan hyppää ylös ja juoksee ovelle, jossa koira jo odottaa, avaamaan sen.)

Tiputa aamulla matolle suklaavanukasta ja yritä puhdistaa se illalla. (Kuivunut oksennus matossa on kyllä vähemmän kiva homma, peräpään tuotoksia en onneksi muista kuin yhden sattuneen matolle - ja silloin sitä tavaraa oli niin paljon, että käärin maton rullalle ja kiikutin pesulaan sanoen olkaa hyvä.)

Pistele ruokapöydän ja tuolien jalkoihin koloja ruuvimeisselillä. (Sen kerran, kun pentu-Mestalle ei ollut pahvinpalasia tarjolla pöydän alla - yleensä niitä siis oli aina - tuli muutama hampaankolo yhteen tuoliin.)

Levitä aamulla kotoa lähtiessäsi vessapaperirullia ympäri taloa ja siivoa ne illalla kotiin tultuasi. (Onko minulla vai muilla omituisia koiria, kun tämäkin on ihan vieras tapahtuma, vaikka meillä on toisen vessan ovi auki lähes 24/7.)

Ota päällesi lämmin ja pehmoinen peitto, jota on lämmitetty patterin päällä, ja kiedo se ympärillesi. Samanlaisen tunteen tulet kokemaan, kun pentu nukkuu sylissäsi. (Meillä ei koirat ole sylissä koskaan viihtyneet, vieressä kyllä tykkäävät makoilla.)

Harjoitusohjelma 2

Mene eläinlääkärin vastaanotolle, tyhjennä lompakkosi ja pyydä lääkäriä ottamaan rahat. Jatka matkaa eläinkauppaan ja sovi, että palkkasi maksetaan suoraan sen tilille. (Parina edellisenä vuonna on kyllä lompakko, tai paremminkin sen sisällä oleva pankkikortti, ahkerasti tyhjätty klinikoille, mutta onneksi sitä ennen ja tällä hetkellä on ollut hiljaisempaa sen suhteen. Ja koirien raakaruualle siirtymisen jälkeen on kyllä todellakin tuntunut, että kaikki rahat tosiaankin menee eläinkauppaan.)

Pidä itsellesi yökoulua. Herää, kun herätyskello soi klo3. Aseta 30-kiloinen jauhosäkki päällesi ja yritä nukkua. Sivele kasvojasi wettex-liinalla, jonka olet illalla laittanut pesuvatiin vuoteen viereen. Nouse ylös, kun kello on viisi. (Yöherätykset ja aikaiset nousemiset ovat koirien takia ihan tuttu juttu, tosin osittain omasta tahdostani, mutta päälle ne eivät sentään nukkumaan tule tai naamaa nuolemaan, joskin leveästi sängyssä nukkuvan koiran kanssa kyllä välillä oma paikka käy ahtaaksi.)

Ala käyttää ulkokenkiä sisällä, erityisesti kura-aikana. Voit myös käydä syksyllä keräämässä puista tippuneita lehtiä ja levittää niitä kotiisi. (Eihän sitä kurajälkien, hiekan ja muun moskan kulkeutumista pitkäkarvaisten koirien mukana sisälle oikein kokonaan voi estää - laiska omistaja ainakaan - mutta pyrin minimoimaan sitä sillä, että koirat ensin kuivattelevat eteisessä pyyhkeiden päällä.)

Roiskuta vettä ympäriinsä, kun tiskaat, äläkä pyyhi sitä pois. Säilytä luuta sohvan takana ja pyydä ystäviäsi tuomaan kotiisi auton alle jääneitä eläimenraatoja yms. (Tietynrakenteisilla koirilla kuolatahrat ja vesiroiskeet varmasti ovat ihan todellisuutta, mutta suhteellisen pienikuonoisten ja tiukkahuulisten koirien kanssa ei tarvitse siitä huolehtia. Omat ei ole koskaan olleet kiinnostuneita mistään raadoistakaan ja oikeita luita en huoli sisälle, vaikka koirat joskus niitä yrittävätkin pihalta salakuljettaa.)

Unohda urheiluauto ja osta pakettiauto. Etsi roskiksesta täysi koirankakkapussi ja pane se auton hansikaslokeroon. Vedä haravalla komeat jäljet autosi kylkiin. Täydellistä! (Ei kyllä kiinnosta kumpikaan, ei urheilu- eikä pakettiauto. Käytetystä ja täytetystä koirankakkapussista autossa sen sijaan on kokemusta, kesti pari päivää muistella, että jätin itse sellaisen autooni eikä järkyttävä löyhkä autossa johdukaan siitä, että ajoin lietelantaa lilluvalla tiellä. Meidän koirat ei hypi autoja vasten, mutta muiden koirat sitä joskus tekevät ja olen kyllä miettinyt, että millähän mielellä alkavat maksaa satojen eurojen (liki tonnin) uusintamaalausta pohjatöineen toisten autoihin, vaikka omaa vasten hyppiminen ei niin haittaisikaan...)

Unohda hetkelliset mieliteot ja yllätyslähdöt! Mene kotiin aina suoraan töistä. Mene kävelylle, vaikka olet kuumessa ja vaikka sataisi kaatamalla. Pysähdy ja tutki tarkasti jokainen purukumi, likainen paperi ja kuollut kärpänen matkanvarrella. (Pääsääntöisesti pitää paikkansa, joskin minulla on koiria ollut jo niin kauan aikaa, etten ole ikinä edes päässyt tottumaan mihinkään yllätyslähtöihin tai töidenjälkeisiin mielitekoihin. Kuumeisesta koiranulkoilutuksesta parhaiten mieleen on jäänyt se kerta, kun lämmöt oli melkein neljässäkympissä ja kävelyttäessäni Allu ulkona tunsin leijuvani metrin maanpinnan yläpuolella... Ja pentuaikoina tuli kyllä tosiaan tutuksi kaikki, mitä tienvarsilta löytyi, nykyään hillitymmin.)

Ennen kuin päätät lopullisesti hankkia koiran, mene kylään koiraperheeseen. Arvostele heidän koirankasvatusmenetelmiään ja kärsivällisyytensä puutetta. Anna heille hyviä neuvoja koiran nukkumistavoita, sisäsiistiksi opettamisesta, ruokatavoista ja käytöksestä. Nauti, sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tunnet itsesi täydelliseksi! (Minulla kävi niin päin, että jossain vaiheessa Lumeksen kanssa tunsin olon vähän täydelliseksi, kunnes taas huomasin, että harhaluuloa se vain oli.)