Ihanteellinen koiranäyttelytaluttelija käyttäytyy kuin seurakoira (tällä varmaan tarkoitetaan sellaista ystävällistä käytöstä, mutta moni seurakoirarotuinenkin on sen verran luonteikas, että kouluttamattomina ovat huonokäytöksisiä räksöttäjiä - ja valitettavasti koiranäyttelyharrastajissa on paljon näitä kuten esim. nyt ajankohtaiseen messariin menee katsomaan), on ominaisuuksiltaan kuin jahtikoira (kiertää ympäri Suomea ja maailmaa jahtaamassa tuloksia?), päättäväinen kuin terrieri (raivaan kaikki esteet tieltäni, jotta minun koirani voittaa?), ulkonäöltään kuin sylikoira (näyttää söpöltä ja kivalta, mutta ei aina olekaan sitä?) ja joustava kuin sekarotuinen koira (sekarotuisuuden astetta varmaan pitäisi lisätä, jotta joustavuutta saataisiin lisää...).
Pää
Kaikenmuotoiset päät ovat sallittuja, mutta pään pitää olla pystyssä ja sen sisällä tulee olla tietokone, joka hetkessä arvioi tuomarin. (Nykyään taidetaan tuomarit arvioida jo etukäteen netissä.)
Silmät
Hieman kierot silmät ovat parhaimmat. Toinen silmä kohdistuu koiraan, toinen tuomariin. (Varmaan joo olisi näyttelyissä ihan kätevää.)
Suu
Vapaavalintainen, mutta tarpeellinen haukkumaan tuomarin ja keksimään selityksiä huonoon menestykseen. (Tämä liippaakin läheltä sinun ja ja minun koirat-aihetta, linkki.)
Kädet
Lihaksikkaat, jotta niillä jaksaa kantaa (tai kiskoa perässään) häkit, kassit, pöydän, lapset ja koirat.
Selkä
Suurirotuisilla pitää selän olla vahva. Pienikokoisilla roduilla riittää, kun selkä on taipuisa.
Jalat
Pitää jaksaa seisoa ja kävellä paljon. (Paitsi ettei tarvitse seisoa, jos raahaa retkituolin mukaan viemään toisilta häkkipaikkoja.) Siroista sääristä (koskee myös miehiä?) on etua, varsinkin jos on miestuomari.
Sukupuoli
Kumpikin sukupuoli on ok, mutta usein on etua siitä, että taluttaja on eri sukupuolta kuin tuomari. (Tästä ois kiva muuten nähdä joku tilasto, että onko sillä oikeasti mitään valtakunnan merkitystä vai ei.)
Väri
Melkein kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Kateudenvihreä ja raivonpuna voivat kuitenkin johtaa näyttelystä diskaamiseen.
Hmmm... Alla kuvassa esittäjä ei näytä sylikoiralta, pitää päätä alhaalla ja tietokonekin puuttuu, kumpikin silmä katsoo koiraa, suusta tuli vain tyytyväisiä sanoja, kädet aika heikot, jalat ei riittävän kestävät eikä varsinkaan sirot, joten ilmankos ei menestystä tule. Ja vaikka vaatetuksesta ei ihanteiden yhteydessä mitään puhuttukaan, niin eipä noilla kuteillakaan taitaisi koiranesittäjänseulaa läpäistä. Ehkä ihan hyvä, että en harrasta näyttelyitä. Kuva viime kesältä mätsäristä, Lumekselle elämänsä toisesta sellaisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti